En enään tiedä mitä ajatella...kaiken maailman sivustot ja artikkelit kahlannut läpi, mä olen täysin turta tähän välinpitämättömyyteen jota se mua kohtaan osoittaa kuukaudesta toiseen. Jos toista lakkaa rakastamasta niinmikä helvetti siinä  on niin vaikeaa myöntää sitä itselleen ja naiselleen? Ei luovuttaminen aina ole heikkoutta, heikkoutta on jäädä jumiin suhteeseen johon ei ole enään mitään annettavaa.

En tiedä onko herra narsisti vai läheisriippuvainen, iso ero noilla mutta molempia piirteitä käytöksestään havaitsen...narsistithan ovat niin saatanan täydellisiä olevinaan eivätkä osaa tappioitaan tai kyvyttömyyksiään tai epäonnistumisiaan tunnustaa, edes itselleen. Joten ehkä se on päättänyt tehdä mun elämästä helvettiä polkemalla mua maahan ja tekemällä kaikin keinoin selväksi ettei mun tunteilla ja pahalla ololla ole väliä...

Tai sitten läheisriippuvainen joka ei tunnista niitä tunteidensa muutoksia vaan roikkuu parisuhteessa kiinni vaikkei tunteita toista kohtaan olekaan ja heijastaa omaa ahdistuneisuuttaan ja pahaa oloaan olemalla paska ja välinpitämätön "rakastaan" kohtaan. Ja samalla etsii jotain ja pitää toisen siinä koska ei vain halua olla yksin.

Yhtäkaikki, olisipa mulle tehty lobotomia ettei olisi tunteita joissa velloa. Toisena päivänä mä olen vahva ja päättäväinen ja sit taas seuraavana tulee paskaa niskaan ja herra näyttää taas ettei mulla ole mitään väliä, ihan kun mun tunteet olisi joku laatikko jota voi potkia kun vituttaa oma turhautuneisuus.Ja mä valitan, totta helvetissä pidän meteliä siitä miten mua kohdellaan. En ansaitse tollasta, ja kaikki toitottaa et lähde käveleen ennenkuin oot ihan masentunut ja rikki. Mutta mähän olen jo! Miksi ihmisessä ei ole sellaista nappia mitä painaa ja lakkaisi rakastamasta toista.

Mä haluan saada selvitettyä asiat, johti ne sitten eroon tai yhdessä pysymiseen, mutta mun on saatava selville mikä helvetti sitä hiertää. Kohtelee kuin paskaa ja näyttää päivän selvästi etten minä eikä mun seura kiinnosta, kaunnista sanoista ja teoista on kuukausia! Ku nyritän jutella ja aukoa asioita, niin vastaus on "rakastan rakastan". Siinä kaikki. Miten ihminen voi muka rakastaa toista jos toisen tunteilla ei ole väliä. Kun mä itken ja hajoan niin se k'ääntää selkänsä ja on hiljaa ja nukkuvinaan. Kun sanon että musta tuntuu ettei se välitä yhtään niin vastaus on että "älä päätä mun puolesta mitä ajattelen ja jos luulet noin niin se on sun ongelma en mä voi mitään sille tehdä"    aaaarrrrrrgggggghhhhhhh!!!!!!!!!

Mä olen niiiiiin turhautunut et välillä tärisen vihasta, siis ihan puhdasta vihaa. Kukaan mies ei ole koskaan saanut mulle tälläistä oloa. Alan olla jo fyysisesti sairas, tällä viikolla kahtena iltana oon itkenyt niin paljon että olen lopulta oksentanut pahasta olosta. Mä olen laihtunut 3kg eikä ruoka maistu. En nuku kun pari tuntia yössä ja töissä tuntuu ettei jaksa keskittyä mihinkään. Mä olen kiukkuinen ja surullinen samaan aikaan. Ja ne päänsäryt, kiva lisä joka on tullut viime kuukausina tän kaiken paskan päälle.

Miksi en siis itse vain lähde tästä suhteesta? Koska rakastan tätä miestä paljon, liikaa näköjään. Haluaisin enemmän kuin mitään saada hänet taas näyttämään tunteensa, mutta kun en tiedä onko niitä. Sen suu sanoo että rakastaa (siis tämäkin tieto vain tivaamalla) mutta teot ja kaikki sotii sitä vastaan. Mä yritän antaa olla ja niellä pahan oloni, ei auta. Mä yritän puhua asiallisesti provosoimatta riitaan,, ei auta. Mä huudan raivoan ja itken, ei auta. Umpikuja josta on jotenkin päästävä eteenpäin, mä en halua traumoja tästä suhteesta kantaa mukanani loppu elämääni. Siksi haluan selvittää asiat jotta voin jatkaa matkaani sitten hänen kanssaan tai ilman mut tietäen et missä meni vikaan ja mikä sen aiheutti ja miten tästä eteenpäin sellaiselta vältytään.  Mä rakastan tätä miestä ja haluan auttaa, en halua että se on mun kanssani jos ei halua, sellainen tuhoaa varmasti ihmisen ihan yhtälailla kun se miten se tuhoaa mua välinpitämättömyydellään. Miten mä en nähnyt näitä asioita silloin 2vuotta sitten...miksi mä olen antanut sen tehdä itsestäni tällaisen ihmisraunion ja muuttaa kaiken mikä mussa on. En edes muista milloin viimeksi olin aidosti onnellinen, taivas että mulla on ikävä sitä varmaa ja turvallista parisuhdetta joka meillä aikoinaan oli...ehkä se on just siinä, mä yritän saada takaisin jotain mikä oli vaan harhakuvaa....tai todellista mutta jota ei enään ole olemassakaan.

Mä varaan ajan terapeutille huomenna, kai se täytyy saada kulla asiat toisen suusta kun on itse niin niiden keskellä ettei niistä pysty selvää kuvaa enään hahmottamaan.

 

Väsyttää, johtunee harmaasta maanantaista... Perjantaina oltiin kotosalla miehen kanssa ja sitten kun alkoi kyllästyttämään kotona nysvääminen niin Anssi vei minut leffaan, käytiin katsomassa 300, mentiin yönäytökseen niin meinasi silmät mennä kiinni puolivälissä leffaa mutta en kehdannut nukahtaa kun eipä mies sitten enään leffaan veisi jos siellä nukkuisin :P oli ihan älyttömän hyvä leffa, aivan mahtava! Suosittelen. Nauratti vaan kun aijemmin illalla katsottiin se Nikulan ja Hynysen äijä sarjan ensimmäinen jakso, niin eipähän ole nuo suomen äijät äijiä nähnytkään, kyllä ne spartalaiset oli äijiä...ja kuolleet sukupuuttoon :P :P :P

Ja sitten tosiaan lauantaina oli ne duunin pippalot, pakko myöntää että kyllä nuo pallolaiset osaavat juoda :D herranjeesus sitä meininkiä. Hauskaa oli, mutta luovutin kyllä jo hyvissä ajoin ja suuntasin taksilla kotiin joskus puoli kahden aikoihin jo. Ei minulla riittänyt juomis kunto päihittämään niitä :P liekkö harjoituksen puutetta x)

Eilinen meni lepäillessä ja ihan rauhallisesti ottaessa, oli hurja pääkipu. Ja mies vinoili vieressä... Että sellaista meillä-

 

Melkein unohdin hehkuttaa, ensi kuussa lähtee pahasusi suomen valloitus kiertueelle ja stoppaa myös epooseen luokseni. Ihanaa nähdä susihukkasta piiiiiitkästä aikaa :) laitetaanhan elämäksi sitten :P

 

No niinpä niin, ettei vaan menisi elämä helpoksi niin jälleen sateli juonto homma tarjous...ja lisäksi promo organisoijaksi haluttaisiin....niitä kahta duunia voisi tehdä yhtäaikaa ja palkka olisi parempi kun nyt pian aloittamassani uudessa kolmen pallon duunissa, mutta juonto hommat kun on keikkaluontoisia ja lyhytaikaisia niin ei passaa lähteä liihottelemaan... Harmittaa kyllä, kun kaikki kivat mahdollisuudet aukeaa yhtäaikaa eikä tiedä mitä pitäisi tehdä.... Tai no tiedänhän minä, pallolle mennään koska tuleva työni siellä on aivan mahtava ja upea tilaisuus kehittää itseään, upea haaste :) ja uran luominen alkaa kohisten :)

Kotona, noooh...se on sellasta...edelleen sydänkäpysenä pyörii hän, välillä menee hyvin ja välillä hyvin huonosti. Pärrä otettiin ajoon :) :) :) :) tulisipa jo kesä ja lämmin, niin olisi kivempi "roikkua" kyydissä. 1000kuutioinen lady on (jos mahdollista) vieläkin kauniimpi kuin viime kesänä. Nyt haaveilen vaaleanpunaisesta shoein tämän kevään mallistossa olevasta kypärästä, se on niin ihana---mutta hinta huimaa päätä... jännä nähdä jos se vaikka ilmestyisi kotiin lahjapaketissa ;)

Nih ja rakastuin, okei se on Golv, mutta HIANO sellainen....8000e mutta sukulais alennuksella veikka sen myisi 5500e minulle, sorrrrmet syyhyää. Uskon että musta tulee just sellainen savon (olenhan secunda savolainen lopun elämäni ja ylpeä siitä) lahja suomen liikenteelle :P

Anssilla alkaa kesäloma (6viikon kesäloma on epäreilua!!!) ihan pian. Tässä odottelen että varaisi jo matkan jonnekin ja menisi viikoksi tai kahdeksi, että pääsen yllättämään. Tuossa puhuttiin niistä marmori pikku pikku laatoista, mikä kumma niiden nimi nyt sitten olikaan...ne keittiöön tai vessaan laitettavat...pahus, ei muistu. Niin sellaiset vihreät laittaisin. Katsos, pirkka lehdessä (OIKEASTI) oli ohje miten sellaiset laitetaan, en vaan tiedä miten vanhat kaakelit saa pois, mutta eiköhän sen sitten huomaa kun kokeilee...niin sellaiset olisi kivat :) ehkä saisin houkuteltu "appi-ukon" mukaan salajuoneen ja auttamaan niin olisi miehellä vielä keittiö minne mennä...

Ja mitäs vielä... juuh, Julia suutahti eilen minulle kun ei saanut ajaa päiväkotiin pyörällä vaan mentiin rattailla (kauhean aamu häsäyksen takia aikataulu meinasi pettää) niin siitäpä hirmu meteli ja kun duunin jälkeen hain poikkeen sieltä niin taas sama show..kun päästiin kotiin, pikku diiva paineli huoneeseensa ja pakkasi pienen peppi laukkunsa leluilla ja ilmoitti tomerasti muuttavansa mummin luokse.... x) Noh neuvoteltiin siitä sitten pöydän ääressä jäätelön kera, ja taas elämä hymyili eikä äiskä ollutkaan hirviö (niin hän tuppaa tuumaamaan kun lasken ilmoille kuuluisan MITÄH ja alan nalkuttamaan)

Eli loppu hyvin ja kaikki hyvin, on nuo 3,5 vuotiaat niiii-in helppoja.

Juu ja mamma vaihtaa vapaalle huomenna, meillä on duuni porukan kesken pippalot.

 

Jeah jeah! 1,5kk tässä respassa istuttuani saanenkin jälleen vaihtaa duuni paikkaa :) sain kuin sainkin sen paikan jota puoli vitsillä hain, ajattelin ettei ne huoli 21vuotiasta pikku tyttöä esimies asemaan ja uutta organisaatiota kehittämään, mutta kappas vain, paikka on minun. Kolme palloa pysyy työnantajana, tehtävät ja paikka vain muuttuu. Upea tilaisuus, kiva palkka :)