<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Maailmani</title>
  <updated>2019-10-30T06:31:50+02:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://nita.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://nita.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>nita</name>
    <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[tyhjä olo]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<br /> En enään tiedä mitä ajatella...kaiken maailman sivustot ja artikkelit kahlannut läpi, mä olen täysin turta tähän välinpitämättömyyteen jota se mua kohtaan osoittaa kuukaudesta toiseen. Jos toista lakkaa rakastamasta niinmikä helvetti siinä  on niin vaikeaa myöntää sitä itselleen ja naiselleen? Ei luovuttaminen aina ole heikkoutta, heikkoutta on jäädä jumiin suhteeseen johon ei ole enään mitään annettavaa.<br /><br />En tiedä onko herra narsisti vai läheisriippuvainen, iso ero noilla mutta molempia piirteitä käytöksestään havaitsen...narsistithan ovat niin saatanan täydellisiä olevinaan eivätkä osaa tappioitaan tai kyvyttömyyksiään tai epäonnistumisiaan tunnustaa, edes itselleen. Joten ehkä se on päättänyt tehdä mun elämästä helvettiä polkemalla mua maahan ja tekemällä kaikin keinoin selväksi ettei mun tunteilla ja pahalla ololla ole väliä...<br /><br />Tai sitten läheisriippuvainen joka ei tunnista niitä tunteidensa muutoksia vaan roikkuu parisuhteessa kiinni vaikkei tunteita toista kohtaan olekaan ja heijastaa omaa ahdistuneisuuttaan ja pahaa oloaan olemalla paska ja välinpitämätön "rakastaan" kohtaan. Ja samalla etsii jotain ja pitää toisen siinä koska ei vain halua olla yksin.<br /><br />Yhtäkaikki, olisipa mulle tehty lobotomia ettei olisi tunteita joissa velloa. Toisena päivänä mä olen vahva ja päättäväinen ja sit taas seuraavana tulee paskaa niskaan ja herra näyttää taas ettei mulla ole mitään väliä, ihan kun mun tunteet olisi joku laatikko jota voi potkia kun vituttaa oma turhautuneisuus.Ja mä valitan, totta helvetissä pidän meteliä siitä miten mua kohdellaan. En ansaitse tollasta, ja kaikki toitottaa et lähde käveleen ennenkuin oot ihan masentunut ja rikki. Mutta mähän olen jo! Miksi ihmisessä ei ole sellaista nappia mitä painaa ja lakkaisi rakastamasta toista.<br /><br />Mä haluan saada selvitettyä asiat, johti ne sitten eroon tai yhdessä pysymiseen, mutta mun on saatava selville mikä helvetti sitä hiertää. Kohtelee kuin paskaa ja näyttää päivän selvästi etten minä eikä mun seura kiinnosta, kaunnista sanoista ja teoista on kuukausia! Ku nyritän jutella ja aukoa asioita, niin vastaus on "rakastan rakastan". Siinä kaikki. Miten ihminen voi muka rakastaa toista jos toisen tunteilla ei ole väliä. Kun mä itken ja hajoan niin se k'ääntää selkänsä ja on hiljaa ja nukkuvinaan. Kun sanon että musta tuntuu ettei se välitä yhtään niin vastaus on että "älä päätä mun puolesta mitä ajattelen ja jos luulet noin niin se on sun ongelma en mä voi mitään sille tehdä"    aaaarrrrrrgggggghhhhhhh!!!!!!!!!<br /><br />Mä olen niiiiiin turhautunut et välillä tärisen vihasta, siis ihan puhdasta vihaa. Kukaan mies ei ole koskaan saanut mulle tälläistä oloa. Alan olla jo fyysisesti sairas, tällä viikolla kahtena iltana oon itkenyt niin paljon että olen lopulta oksentanut pahasta olosta. Mä olen laihtunut 3kg eikä ruoka maistu. En nuku kun pari tuntia yössä ja töissä tuntuu ettei jaksa keskittyä mihinkään. Mä olen kiukkuinen ja surullinen samaan aikaan. Ja ne päänsäryt, kiva lisä joka on tullut viime kuukausina tän kaiken paskan päälle. <br /><br />Miksi en siis itse vain lähde tästä suhteesta? Koska rakastan tätä miestä paljon, liikaa näköjään. Haluaisin enemmän kuin mitään saada hänet taas näyttämään tunteensa, mutta kun en tiedä onko niitä. Sen suu sanoo että rakastaa (siis tämäkin tieto vain tivaamalla) mutta teot ja kaikki sotii sitä vastaan. Mä yritän antaa olla ja niellä pahan oloni, ei auta. Mä yritän puhua asiallisesti provosoimatta riitaan,, ei auta. Mä huudan raivoan ja itken, ei auta. Umpikuja josta on jotenkin päästävä eteenpäin, mä en halua traumoja tästä suhteesta kantaa mukanani loppu elämääni. Siksi haluan selvittää asiat jotta voin jatkaa matkaani sitten hänen kanssaan tai ilman mut tietäen et missä meni vikaan ja mikä sen aiheutti ja miten tästä eteenpäin sellaiselta vältytään.  Mä rakastan tätä miestä ja haluan auttaa, en halua että se on mun kanssani jos ei halua, sellainen tuhoaa varmasti ihmisen ihan yhtälailla kun se miten se tuhoaa mua välinpitämättömyydellään. Miten mä en nähnyt näitä asioita silloin 2vuotta sitten...miksi mä olen antanut sen tehdä itsestäni tällaisen ihmisraunion ja muuttaa kaiken mikä mussa on. En edes muista milloin viimeksi olin aidosti onnellinen, taivas että mulla on ikävä sitä varmaa ja turvallista parisuhdetta joka meillä aikoinaan oli...ehkä se on just siinä, mä yritän saada takaisin jotain mikä oli vaan harhakuvaa....tai todellista mutta jota ei enään ole olemassakaan. <br /><br />Mä varaan ajan terapeutille huomenna, kai se täytyy saada kulla asiat toisen suusta kun on itse niin niiden keskellä ettei niistä pysty selvää kuvaa enään hahmottamaan. <br />]]></summary>
    <published>2007-12-17T18:53:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:32+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2007/12/tyhja-olo"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2007/12/tyhja-olo</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[viikonlopun jälkimainingit]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p> </p>
<p>Väsyttää, johtunee harmaasta maanantaista... Perjantaina oltiin kotosalla miehen kanssa ja sitten kun alkoi kyllästyttämään kotona nysvääminen niin Anssi vei minut leffaan, käytiin katsomassa 300, mentiin yönäytökseen niin meinasi silmät mennä kiinni puolivälissä leffaa mutta en kehdannut nukahtaa kun eipä mies sitten enään leffaan veisi jos siellä nukkuisin :P oli ihan älyttömän hyvä leffa, aivan mahtava! Suosittelen. Nauratti vaan kun aijemmin illalla katsottiin se Nikulan ja Hynysen äijä sarjan ensimmäinen jakso, niin eipähän ole nuo suomen äijät äijiä nähnytkään, kyllä ne spartalaiset oli äijiä...ja kuolleet sukupuuttoon :P :P :P</p>
<p>Ja sitten tosiaan lauantaina oli ne duunin pippalot, pakko myöntää että kyllä nuo pallolaiset osaavat juoda :D herranjeesus sitä meininkiä. Hauskaa oli, mutta luovutin kyllä jo hyvissä ajoin ja suuntasin taksilla kotiin joskus puoli kahden aikoihin jo. Ei minulla riittänyt juomis kunto päihittämään niitä :P liekkö harjoituksen puutetta x)</p>
<p>Eilinen meni lepäillessä ja ihan rauhallisesti ottaessa, oli hurja pääkipu. Ja mies vinoili vieressä... Että sellaista meillä-</p>]]></summary>
    <published>2007-04-23T11:37:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:34+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2007/04/viikonlopun-jalkimainingit"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2007/04/viikonlopun-jalkimainingit</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p> </p>
<p>Melkein unohdin hehkuttaa, ensi kuussa lähtee pahasusi suomen valloitus kiertueelle ja stoppaa myös epooseen luokseni. Ihanaa nähdä susihukkasta piiiiiitkästä aikaa :) laitetaanhan elämäksi sitten :P</p>]]></summary>
    <published>2007-04-20T11:46:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:37+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2007/04/ei-otsikkoa-1"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2007/04/ei-otsikkoa-1</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[ärsytyssss]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p> </p>
<p>No niinpä niin, ettei vaan menisi elämä helpoksi niin jälleen sateli juonto homma tarjous...ja lisäksi promo organisoijaksi haluttaisiin....niitä kahta duunia voisi tehdä yhtäaikaa ja palkka olisi parempi kun nyt pian aloittamassani uudessa kolmen pallon duunissa, mutta juonto hommat kun on keikkaluontoisia ja lyhytaikaisia niin ei passaa lähteä liihottelemaan... Harmittaa kyllä, kun kaikki kivat mahdollisuudet aukeaa yhtäaikaa eikä tiedä mitä pitäisi tehdä.... Tai no tiedänhän minä, pallolle mennään koska tuleva työni siellä on aivan mahtava ja upea tilaisuus kehittää itseään, upea haaste :) ja uran luominen alkaa kohisten :)</p>
<p>Kotona, noooh...se on sellasta...edelleen sydänkäpysenä pyörii hän, välillä menee hyvin ja välillä hyvin huonosti. Pärrä otettiin ajoon :) :) :) :) tulisipa jo kesä ja lämmin, niin olisi kivempi "roikkua" kyydissä. 1000kuutioinen lady on (jos mahdollista) vieläkin kauniimpi kuin viime kesänä. Nyt haaveilen vaaleanpunaisesta shoein tämän kevään mallistossa olevasta kypärästä, se on niin ihana---mutta hinta huimaa päätä... jännä nähdä jos se vaikka ilmestyisi kotiin lahjapaketissa ;)</p>
<p>Nih ja rakastuin, okei se on Golv, mutta HIANO sellainen....8000e mutta sukulais alennuksella veikka sen myisi 5500e minulle, sorrrrmet syyhyää. Uskon että musta tulee just sellainen savon (olenhan secunda savolainen lopun elämäni ja ylpeä siitä) lahja suomen liikenteelle :P</p>
<p>Anssilla alkaa kesäloma (6viikon kesäloma on epäreilua!!!) ihan pian. Tässä odottelen että varaisi jo matkan jonnekin ja menisi viikoksi tai kahdeksi, että pääsen yllättämään. Tuossa puhuttiin niistä marmori pikku pikku laatoista, mikä kumma niiden nimi nyt sitten olikaan...ne keittiöön tai vessaan laitettavat...pahus, ei muistu. Niin sellaiset vihreät laittaisin. Katsos, pirkka lehdessä (OIKEASTI) oli ohje miten sellaiset laitetaan, en vaan tiedä miten vanhat kaakelit saa pois, mutta eiköhän sen sitten huomaa kun kokeilee...niin sellaiset olisi kivat :) ehkä saisin houkuteltu "appi-ukon" mukaan salajuoneen ja auttamaan niin olisi miehellä vielä keittiö minne mennä...</p>
<p>Ja mitäs vielä... juuh, Julia suutahti eilen minulle kun ei saanut ajaa päiväkotiin pyörällä vaan mentiin rattailla (kauhean aamu häsäyksen takia aikataulu meinasi pettää) niin siitäpä hirmu meteli ja kun duunin jälkeen hain poikkeen sieltä niin taas sama show..kun päästiin kotiin, pikku diiva paineli huoneeseensa ja pakkasi pienen peppi laukkunsa leluilla ja ilmoitti tomerasti muuttavansa mummin luokse.... x) Noh neuvoteltiin siitä sitten pöydän ääressä jäätelön kera, ja taas elämä hymyili eikä äiskä ollutkaan hirviö (niin hän tuppaa tuumaamaan kun lasken ilmoille kuuluisan MITÄH ja alan nalkuttamaan)</p>
<p>Eli loppu hyvin ja kaikki hyvin, on nuo 3,5 vuotiaat niiii-in helppoja.</p>
<p>Juu ja mamma vaihtaa vapaalle huomenna, meillä on duuni porukan kesken pippalot. </p>]]></summary>
    <published>2007-04-20T11:21:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:39+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2007/04/arsytyssss"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2007/04/arsytyssss</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Uusi Duuni]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p> </p>
<p>Jeah jeah! 1,5kk tässä respassa istuttuani saanenkin jälleen vaihtaa duuni paikkaa :) sain kuin sainkin sen paikan jota puoli vitsillä hain, ajattelin ettei ne huoli 21vuotiasta pikku tyttöä esimies asemaan ja uutta organisaatiota kehittämään, mutta kappas vain, paikka on minun. Kolme palloa pysyy työnantajana, tehtävät ja paikka vain muuttuu. Upea tilaisuus, kiva palkka :) </p>]]></summary>
    <published>2007-04-16T15:02:00+03:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:41+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2007/04/uusi-duuni"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2007/04/uusi-duuni</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[höh]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p> </p>
<p><strong>Riku lähtee!</strong> Huomenna, eikä tule enään sunnuntaina takaisin, on paha olla nyt...tänään vasta teki lopullisen päätöksensä, sai jonkun myyntipäällikön paikan hyvästä firmasta, en mä ihmettele, se kaveri on loistava myyjä ja puhuja. Mutta silti, vaikka olen kovin onnellinen hänen puolestaan niin itsekkäistä syistä olisin toivonut että Riku jäisi vielä edes tämän kuun loppuun asti....jättää nyt mut yksin tänne, ihan kun ei muutenkin olisi vaikeaa. Siitä tuli mulle kuin oma broidi, samana päivänä tultiin, uuteen maahan ja uuteen asuntoon, uuteen jännittävään duuni paikkaan....koettiin tämä yhdessä ja jaettiin ilot ja surut. Aina, vaikka neljältä aamuyöllä jos tuli paha olla, sai aina mennä koputtamaan toisen huoneen oveen ja pyytää juttelemaan, kaikki jaettiin... ja nyt Riku lähtee tampereelle... itkin kuin hullu illalla... mutta niiinkuin riku sanoi, onhan puhelimet ja juna kulkee... niinhän siinä piti käydä trv luokanin kanssa...paljompa ollaan nähty.. musta on paha sanoa näkemiin kun liian usein ne on jäähyväiset...</p>
<p>Riku on hieno ihminen, yksi parhaimmista jonka tunnen. Enkä koskaan unohda. Hyvää yötä.</p>]]></summary>
    <published>2007-01-05T00:08:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:43+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2007/01/hoh"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2007/01/hoh</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ei otsikkoa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p>Täällä on lunta :) maanantai yönä sitä satoi oikein urakalla...mitenhän on kotimaan laita, joko siellä saa nauttia lumesta. Inhottaa jos tulee musta joulu.  Tämä aamu, oikeastaan koko viikko on ollut jotenkin vaikea, ehkä jotain joulustressiä tms. kuka noista tietää. Ei ole helppo olla, paljon asioita jotka mietityttää ja painaa, pitäisi alkaa tekemään valintoja mutta jotenkin ne on helpompi siirtää taka alalle ja olla unohtavinaan. Huokaus, onpa tää toisinaan vaikeaa. </p>
<p>Mistä sitä sitten tietää tekeekö oikeian vai väärän valinnan? Jos sitä jääkin sitten katumaan koko loppuiäkseen ja katkeroituu? Voisipa sitä hetkeksi kurkata tulevaisuuteen ja näkisi mitä tapahtuu valitsee sitten niin tai näin...Höh, onpa ankeaa. </p>]]></summary>
    <published>2006-12-20T08:40:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:45+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2006/12/ei-otsikkoa"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2006/12/ei-otsikkoa</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Harry Potterille ;)]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p> </p>
<p>Eih ne mihinkään potki...tuotanto jatkuu toukokuulle...mutta minä en :) liian raskasta tää reissaaminen ja johan tää duuni on nähty...joten nyt oikeisiin töihin taas :) En paljasta mitään, kerron sitten jos saan sen paikan, mutta oman alan hommia kyllä.... Kai sulla edelleen on lasit tallella, ettet vaihtamaan ole mennyt ;) Mitäs miss marimekolle kuuluu? Ja herra shieldille?</p>]]></summary>
    <published>2006-12-06T18:54:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:47+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2006/12/harry-potterille"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2006/12/harry-potterille</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[ihmisen ikävä..]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[...vanhojen ystävien luokse! Käväisin vanhan luokkalaisen blogissa, pitkästä pitkästä aikaa, www.pahasusi.vuodatus.net (lue ihmeessä, hauska veikko), ja tajusin taas miten kova ikävä mulla onkaan kyseistä ihmistä, siinä ihminen jolle voi kertoa mitä tahansa, ihminen johon luotin täysin ensimmäisestä näkemästä lähtien, siinä ainoa ihminen vanhalta luokalta jonka kanssa olen viikottain kuulolla vaikka monen monta hassua sataa kilometriä välissämme on. Pakko lähteä käymään siellä..kunhan täältä pääsen...fu^kin tallinna,,,,ketään enään nykyään näe,,,argh! Jep, mutta joulun jälkeen; täältä tullaan mikkeli ja senkin SUSI :P Hieno mies, älä ikinä unohda sitä...ja viis niistä kilometreistä, olet aina mielessä ja sydämessä.]]></summary>
    <published>2006-12-04T02:56:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:48+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2006/12/ihmisen-ikava"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2006/12/ihmisen-ikava</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[olin jo ihan unohtanut...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[...blogini siis, mutta edelleenhän tämä oli täällä tallella...harmikseni olin poistuessani poistanut kaikki kirjoitukset, niitä olisi nyt, n.7kk jälkeen ollut mukava lukaista ja verrata miten on elämä muuttunut ja mikä oli mieli silloin :)     

 Tuottaja onnekseni laittoi mut yölähetyksiin täksi- ja ensiyöksi :) rakastan olla hereillä näin myöhään, ilman paineita siitä että täytyy herätä aikaisin. Joten lähetys ohi, nyt kotona (tallinnan kodissa), hiljaista omaa aika...lukuunottamatta musiikkia :) avasin juuri jäähtyneen valkkaripullon ja suklaalevynkin kaivoin kaapista, luksus aikaa siis...jos sitä lasin joisi ja pari palaa suklaata (lue; menee koko pullo ja suklaalevykin siinä sivussa...)    

 Niin, miten on asiat muuttunut; asun tallinnassa viikot, lukko hommat jäi taakse ja nykyään saan palkkani siitä että puhun :P ihmeellistä tuo tv-työ...maksavat siitä mistä ennen on aina valitettu...jep, puhun paljon .   

 Mies, edelleen tallessa. Edelleen meillä myöskin tulisesti tapellaan ja sitten taas rajusti rakastetaan :) mutta hei, hän on vieläkin minun, joten kyllä joskus kai sitten teen jotain oikeinkin... :)    Eihän tämä herkkua ole, elää erillään, nyt kun olen viikot täällä tallinnassa, kyllähän se molempia syö, mutta hienosti ollaan selvitty. Olisihan sitä vähemmän voinut riidellä täällä ollessakin, mutta tempperamenttia kun löytyy molemmilta ja jääräpäisyys siihen yhdistettynä niin eihän se muuta tarvitse ;)   

 3,5kk takana täällä olemista ja joulun jälkeen taas pysyvästi suomeen, ihanaa! Käväsin työhaastattelussa, puhuin ne pyörryksiin ja nyt jatkohaastattelu viikon kuluttua...jos sitä tekisi taas vaihteeksi kunnon töitä :) eikä jauhaisi paskaa päivät pitkät :P]]></summary>
    <published>2006-12-04T02:26:00+02:00</published>
    <updated>2019-10-30T06:31:50+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://nita.vuodatus.net/lue/2006/12/olin-jo-ihan-unohtanut"/>
    <id>https://nita.vuodatus.net/lue/2006/12/olin-jo-ihan-unohtanut</id>
    <author>
      <name>nita</name>
      <uri>https://nita.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
